Hyvää paastonaikaa!

Maanantai 20.2.2012 - Mirva Mäkelä

Kirkkovuodessa alkaa valmistautuminen suureen juhlaan, Kristuksen ylösnousemukseen.  Viikon aikana vietämme sekä laskiaistiistaita että tuhkakeskiviikkoa. Tuhkakeskiviikosta alkaa 40 arkipäivää kestävä paasto, sunnuntaipäiviä ei lasketa paastoon, joka päättyy pääsiäissunnuntaihin.

Paastonajan esikuva on Jeesuksen paasto autiomaassa, joka on kuvattuna Uudessa Testamentissa. Jeesusta koeteltiin monin tavoin paaston aikana, mutta Hän ei siitä huolimatta luopunut Jumalastaan.

Paastonaikana me kristityt voimme tarkistaa asenteitamme ja elämäntapojamme. Mistä sinä olisit valmis luopumaan paaston ajaksi? Miten olisi facebook, suklaa, pleikkari tai hampurilaiset.

Paastonajalla on monia merkityksiä ja siihen liittyy myös katumus. Ihminen katuu syntejään ja kiintymistään tähän maailmaan.  Paastonaika kutsuu ihmistä etsimään uutta ja kasvamaan vastuullisempaan elämäntapaan.

Kuitenkin paastonaikaan ”valmistavan” sunnuntain, laskiaissunnuntain, epistolateksti tuo varmasti jokaiselle mieleen suuren rakkauden. Tätä rakkauttaan meitä ihmisiä kohtaan Jumala halusi näyttää meille Jeesuksen kautta.

1. Kor. 13
”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
    Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
    Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
    Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
    Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”

Ystävän kirjasta

Maanantai 13.2.2012 - M. Ulmanen

Ystäväni kirjoitti elämästään ja sitoi tekstin käsin pieneksi kauniiksi kirjaksi. Kirja oli tehty ajan kanssa huolella ja siitä huokui kiitollisuus ja luottamus elämään. Ystäväni oli liittänyt kirjaansa myös erään nuoren jo muutama vuosikymmen sitten kirjoittaman pienen runon, joka oli koskettanut häntä. Runo oli nimeltään Minun on hyvä olla ja se kuului näin:

Olen pienen pieni,
kyyryssä hiljaa Taivaan Isän kämmenpohjassa.
Ja minun on tosi hyvä olla.

Ystäväni kirjoitti kirjassaan, miten hän saattoi aistia ilon, jota tämän runon nuori kirjoittaja koki hyvästä turvapaikastaan.  Nuoren runonkirjoittajan sanat toivat hänelle mieleen sen ilon ja rauhan, jota hän itsekin tunsi luottaessaan Jumalaan. Elämä ei aina ole ollut helppoa ja näyttänyt vain aurinkoista puoltaan, mutta Jumalaan turvaten ystäväni oli tämän nuoren tapaan saanut kokea olevansa Jumalan kämmenellä - jopa ihan kämmenpohjassa hiljaa kyyryssä - vaikka vaikeaakin oli ollut. Luottamus siihen, että tavalla tai toisella Jumala auttaa, oli antanut suuren merkityksellisyyden tunteen elämän eri vaiheissa, mikä nyt heijastui lukijalle kirjan kaikista kertomuksista ja muistelmista.

Millaisen kirjan sinä tahtoisit elämästäsi kirjoittaa? Mihin sinä turvaat ja mikä sinulle tuo merkityksellisyyden tunteen elämääsi?

Siunattua ystävänpäivän viikkoa sinulle omalla paikallasi suuressa ja lämpimässä kädessä.

Velalliset

Maanantai 6.2.2012 - Kati Malmi

Elämässä on paljon houkutuksia. Olisi kiva matkustella, herkutella ravintolassa, käydä leffassa ja keikoilla. Olisi myös mukavaa omistaa uusimman mallinen älypuhelin, iso tv, tyylikäs menopeli ja tietenkin muodikkaat vaatteet. Mutta tekeekö tuon kaiken saaminen onnelliseksi?

Ja jos kerran kaiken onkin hankkinut, voi huomata, että taas on lanseerattu uusia tuotteita ja malleja, trendit ja muoti ovat muuttuneet ja jälleen tekisi mieli uutta. Ihmisille luodaan jatkuvasti uusia tarpeita. Mutta tarvitsemmeko niitä oikeasti?

Lisäksi kaikki tämä maksaa. Harvalla meillä on edes varaa hankkia kaikkea sitä, mitä vähänkin tekisi mieli, kaikkea sitä, mitä jollakin muullakin on. Vaikka meillä ei olisikaan riittävästi rahaa mielitekoihimme, ei sen tarvitse estää meitä kuluttamasta. On luottokortteja, osamaksuja ja pikavippejä. Näin meille todistetaan, että on oikein ja tärkeää saada heti kaikki mitä haluaa.

Onko näin? Houkutuksia on paljon, mutta mikä elämässä on minulle oikeasti tärkeätä? Mitä elämässäni oikeasti tarvitsen? Mikä on riittävästi? Uskallanko olla se, joka käyttää vanhaa ja ostaa harkiten.

Rahan käytön hallinta on yksi tärkeimmistä taidoista nykymaailmassa. Se vaatii harkintakykyä, asioiden vertailua ja tärkeysjärjestykseen laittoa sekä välillä malttia odottaa sitä, että rahat on saatu säästettyä. Valitettavasti kaikilla näitä taitoja ei ole ja niinpä moni suomalainenkin on joutunut velkakierteeseen. Pienistä vipeistä on syntynyt velkavankeus, jonka seurauksena tutuiksi ovat tulleet perintätoimistot ja ulosottovirasto. Maksuhäiriömerkinnät ovat tehneet elämästä vaikean. Velkataakka on ajanut elämän ahtaalle.

Tämän vuoden Yhteisvastuukeräys torjuu ylivelkaantumista. Keräyksen tuotolla taloudellisessa ahdingossa oleville ihmisille tarjotaan matalakorkoisia pienlainoja, joiden avulla he voivat päästä velkataakastaan ja aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä. Sinäkin voit auttaa osallistumalla keräykseen antamalla rahaa, toimimalla kerääjänä tai vaikka osallistumalla jonkun yhteisvastuutapahtuman järjestelyihin.

Näissä maallisissa veloissa voimme me ihmiset auttaa toinen toisiamme. Kaikilla meillä on kuitenkin myös sellaista velkaa, jota emme pysty itse maksamaan, eikä sitä pysty kukaan toinen ihminenkään puolestamme hoitamaan. Se on syntivelkaa, jota erilaiset väärät teot, laiminlyönnit, ajatukset ja pahat puheet ovat kartuttaneet. Tämäkin velka painaa mieltämme. Onneksi senkään velkataakan alle meidän ei tarvitse rutistua.

Jeesus on valmis ottamaan syntivelkamme maksettavakseen. Jeesus oli synnitön, mutta kuoli ristillä sovittaakseen ihmisten synnit. Raamatussa sanotaan ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Joh. 3:16

Maksettu on velkani mun.
Ylistys olkoon Ristiinnaulitun.

Henkesi on voimani mun.
Ylistys olkoon Ristiinnaulitun.

Luonasi on kotini mun.
Ylistys olkoon Ristiinnaulitun.

Anna-Mari Kaskinen

Muutos on tulossa

Maanantai 30.1.2012 - Tuomas Perkiö

Seurakuntien rajat siirtyvät ja nimet muuttuvat. Moni meistä pelkää oman ja rakkaan yhteisönsä puolesta. Olemme tottuneet tuttuun paikkaan ja tuttuihin ihmisiin. Kalenterimme on muotoutunut viikkotoiminnan mukaan. Mitä seuraavaksi? Mitä käy tutulle toiminnalle? Mitä voimme tehdä? Voimmeko vaikuttaa tulevaisuuteen? Vastaus on yksinkertainen; Voimme!

Kysymys on siitä millaisen tulevaisuuden rakennamme. Me olemme ne, jotka käytännössä vaikutamme yhteisössämme. Jokainen nuori voi vaikuttaa; hengailija, isonen, vastuunkantaja, apuopettaja... roolilla ei ole väliä. Seurakunta on yhteisö, joka kokoontuu Jeesuksen ympärille. Jeesus haluaa mukaan jokaisen; "Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan." (Luuk. 19:10)

Sairaala on paikka, jonne mennään kun ollaan kipeitä tai loukkaantuneita. Lääkäri hoitaa ruumiin vammat. Kirkko on paikka, jonne mennään kun sielussa on haava... kun suru valtaa mielen... kun epätoivo kasvaa... kun rakkaus on loppunut... ja Jeesus parantaa haavat... lohduttaa murheellista... antaa toivon toivottomalle... täyttää rakkaudella jokaisen, joka ottaa sen vastaan. Ambulanssin saa 112:sta, Kristuksen puolestaan rukouksesta.

Amerikkalainen kirjailija Max Lucado kertoo eräässä kirjassaan nuoresta yksinhuoltajaäidistä, jolla sairastava lapsi. Äidin naapurilla oli tapana hoitaa lasta välillä, jotta äiti pääsisi hoitamaan välttämättömiä asioita. Monen hoitokerran jälkeen naapuri kertoi äidille omasta uskostaan. Äiti päätti lähteä mukaan seurakuntaan. Äidin ystävät esittivät vastaväitteitä; "Tiedätkö, mitä ne ihmiset opettavat?" Äiti vastasi; " Sen verran tiedän, että he pitivät huolta lapsestani."

Tästä tarinasta tulee ilmi se, miten Sinä voit vaikuttaa! Voit vaikuttaa siihen, että seurakuntaa toimii, niin kuin Kristus painottaa. Rakenna yhteisöä. Käytä lahjojasi. Auta lähimmäistäsi. Kutsu kaverisikin mukaan hulluuteen. Kerro uskostasi, koska "ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus." (1. Kor. 1:24)

SIMUL IUSTUS ET PECCATOR

Valinnan paikka

Maanantai 23.1.2012 - Ulla Keskinen

Tätä kirjoittaessani seuraavan Suomen presidentin äänestys on juuri käynnissä. Oikean ehdokkaan löytäminen on toisille periaatekysymys, toisille taas tunne- tai järkikysymys. Se voi olla myös kaikkea noita. Valinnan tekeminen on usein vaikeaa. Valinnoilla voi olla pitkä vaikutus ihmisen elämään. Erityisesti jos tekee väärän valinnan. Ihminen miettii valintaa siltä kannalta, että mitä hän siitä hyötyy. Jos hyötysuhde on pieni, niin valinta saattaa helposti kallistua toiseen suuntaan. Tämä on sitä elämän raadollisuutta ja ihmisten itsekkyyttä tässä päivässä.

Alkukristityt joutuivat kovaan paikkaan valitessaan Jeesuksen ja lähtiessään seuraamaan Häntä.  He tulivat vainotuiksi uskonsa vuoksi ja monet jättivät koko silloisen elämänsä siihen paikkaan lähtiessään matkaan. Heille hyötysuhde oli varsin huono, mutta siitä huolimatta he seurasivat Jeesusta.

Meille nykykristityille valinta on paljon helpompaa. Toki erityisesti nuorena on vaikeaa tunnustautua kristityksi, ettei kukaan vain luulisi uskovaiseksi. Mikä tahansa leima voi haitata omaa markkina-arvoa näillä nykypäivän lihamarkkinoilla.

Uskonelämässä valinta on kuitenkin tehtävä. Monet ihmisistä eivät sitä koko elämänsä aikana kykene tekemään, monet kääntyvät Jeesuksen puoleen vasta kuolinvuoteellaan. Usko Jeesukseen on kuitenkin ainoa tie Jumalan valtakuntaan. Uskomalla Jeesukseen Kristukseen voimme luottaa elämämme Jeesuksen käsiin. Hän tietää mikä meille on parasta.

"Minun lampaani kuulevat minun ääneni; ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä." Joh. 10: 27-30.

Ja hei- veisataan virsi 600! Se on niiiiiiin hyvä. Sitä ei voi ikinä veisata liikaa.

1.
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.

2.
Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa.

3.
Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!

4.
Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.

5.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.
    
 
Dietrich Bonhoeffer 1944. Suom. Anna-Maija Raittila 1981, 1984. Virsikirjaan 1986.

Joulu meni jo!

Maanantai 16.1.2012 - Jussi Laine

Urpo laskit väärin, joulu meni jo!

Joskus meinaa tultua siltä, että joulua odotetaan todella pitkään ja sitten sitä valmistellaan isolla vaivalla. Kun se sitten tulee, niin aika nopeasti se myös on ohi. Valitettavasti kaikki loppuu aikanaan, koulut ja työt alkavat loman jälkeen ja kesään on järkyttävän pitkä aika.

Joulu on onneksi jotain muuta kuin kolmen päivän suklaaähky ja nopeasti avatut lahjat. Se on nimittäin paljon enemmän. Vaikka eletään jo tammikuuta, niin kaikki ei suinkaan ole mennyttä. Betlehemin seimessä loikoillut, todenäköisesti välillä naama punaisena huutanut, pikkulapsi on totta tänäkin päivänä ja kaikki se mitä hän edustaa. Jumalan armo ja hyvä tahto kestää myös tammikuussa. Sitä paitsi seuraavaan jouluun ei ole enää kuin alle 350 päivää. Ja kaikkina niinä päivinä seimeen syntynyt lapsi, Jumalan poika, on meidän kanssamme.

Seinäkellon opetus

Maanantai 9.1.2012 - Päivi Ranta

Kuulin viehättävän tarinan vanhasta seinäkellosta, joka lakkasi lyömästä. Kellotaulu ryhtyi selvittämään, mikä oli vialla. Syyksi selvisi heiluri, joka oli ryhtynyt laskemaan, montako kertaa vuorokaudessa sen piti heilahtaa edestakaisin. Heilurin laskutoimituksen tulokseksi muodostui niinkin huikea lukema kuin 86 400 kertaa. Heiluri yritti vielä laskea heilahdusten määrää viikon, kuukauden ja vuoden ajalle, mutta masentui ja ahdistui niin, ettei kyennyt enää toteuttamaan tehtäväänsä heilurina. Kellotaulu ehdotti heilurille, että tämä noin kokeiluluonteisesti heilahtaisi edestakaisin vaikka kuusi kertaa. ”No, ei tämä määrä tunnu raskaalta, mutta minunhan täytyy heilahtaa nämä kuusi kertaa miljoonia kertoja”, totesi heiluri kokeilunsa jälkeen. Tähän kellotaulu kommentoi, ettei heiluria rasittanut työ sinänsä, vaan sen ajatteleminen.

Tämä tarina oli mielessä virsirunoilija Lina Sandellilla hänen kirjoittaessaan virren 338, ”Päivä vain ja hetki kerrallansa” sanat. Tämän hyvin suuren suosion saaneen virren toisessa säkeistössä sanotaan: ”Joka hetki hän on lähelläni, joka aamu antaa armonsa. Herran huomaan uskon elämäni, hän suo voimansa ja neuvonsa. Surut, huolet, eivät liikaa paina, ne hän ottaa itse kantaakseen. Niin kuin päiväs, niin on voimas aina. Tähän turvaan yhä uudelleen.”

Opiskelujen, harrastusten, töiden ja ihmissuhteiden keskellä saattaa välillä tulla uupumus ja epäluottamus omiin voimavaroihin ja jaksamiseen. Raamatussa meitä rohkaistaan turvautumaan itseämme voimakkaampaan, kestävämpään ja varmasti aina vierellä pysyvään apuun: ”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 5:7) Taivaallinen Isämme on vahvempi kuin kukaan muu ja Hän on sinun puolellasi!

Uusi vuosi, uudet kujeet

Maanantai 2.1.2012 - Jussi Kosonen

Uusi  vuosi, uudet kujeet

(tikulla silmään, joka menneitä muistelee)

Vuoden alku on lupausten aikaa. On helppo aloittaa asioita alusta, uudestaan, kun siirrytään johonkin uuteen vaiheeseen. Luvataan elämäntapamuutoksia, pidättäytymistä nautinnoista, uuden harrastuksen aloittamista, laihduttamista, karkkilakkoa, tupakkalakkoa, tipatonta tammikuuta jne. Uuteen vuoteen siirtyminen tarjoaa mahdollisuuden tähän. Vanha on mennyttä aikaa, mutta uusi alku alkaa 1.1. niinkuin uusi vuosikin.

Idea on hyvä. Usein isommat elämantapamuutokset onnistuvat kun niihin valmistaudutaan ja ne suunnitellaan hyvin. Motivaatio on korkealla ja ajatus uudesta alusta kiehtoo.

Ikävä kyllä yhtä usein ne menevät pieleen. Muutos oli liian suuri, motivaatio katosi jo seuraavana viikonloppuna, ei jaksanut puristaa loppuun saakka. Uusi vuosi onkin tuhansien lupausten hautausmaa, mutta onneksi ensi vuonna voi antaa taas uuden lupauksen, voi aloittaa uuden alun, uuden vuoden.

Ystäväni Mauno kertoi miten käytyään saunassa oli puhdas ruumiiltaan ja käytyään kirkossa oli puhdas sielultaan: 
- Ruumis säilyi puhtaana paljon pitempään, mutta sielu parka likaantui jo ennenkuin pääsi ulos kirkosta.
Tällöin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa alusta. Sitä on armo, Jeesus sanoo, "mene, äläkä enää syntiä tee". Ja sinä menet, mutta hyvät lupaukset murenevat ja aikomukset unohtuvat ja taas huomaat tehneesi asioita, joita ei pitänyt, ja taas Jeesus sanoo sinulle. "Sinun syntisi on sinulle anteeksi annetut, mene, äläkä enää syntiä tee". Ja sinä menet ja huomaat taas... 

Tätä on Usko. Ei sitä, että teet taas syntiä vaan että taas saat mennä Jeesuksen eteen ja pyytää anteeksi. Ja sitä on Armo, että ne synnit saat anteeksi. Olipa ne isoja tai pieniä, usein ehkä niitä samoja joista haluat päästä eroon tekemällä uudenvuoden lupauksen.

Ja vaikka etukäteen jo tietäisit, että lupaustasi et tule pitämään, kannattaa se silti tehdä. Sillä meissä kaikissa on pyrkimys hyvään ja jo sen tavoitteleminen on arvokasta.

Minä ainakin tänä vuonna aion laihduttaa, kuntoilla, harjoitella, lopettaa velttoilun ja ryhdistäytyä, Ihan varmasti!

Virsi 547

"Joka aamu on armo uus,
miksi huolta siis kantaa!
Varjot väistyy ja vajavuus,
Jeesus voimansa antaa.
Kiitos Herran, hän auttaa tiellä,
meidän kanssamme nyt ja aina on,
täällä suo Isän suosion,
rauhan luonansa siellä."

Maailman kaunein joululaulu

Maanantai 26.12.2011 - Irmeli Paalaste

Kävitkö adventin aikaan laulamassa Kauneimpia joululauluja tai lauloitko niitä joulun pyhinä kotona? Mikä on lempijoululaulusi? Minusta yksi kauneimmista joululauluista on ”Jouluyö, juhlayö”. Mutta tiedätkö, miten tuo ehkäpä maailman kuuluisin joululaulu on syntynyt?
Oli jouluaatto pienessä Oderdorfin vuoristokylässä Itävallassa v. 1818. Luminen kylä oli lumoavan kaunis, kun kyläläiset kulkivat pienet soihdut käsissään kylän vuorenrinteitä aattoiltana. Erääseen kotiin oli syntynyt lapsi juuri jouluaattona. Kylän pastori Joseph Mohr kävi tapaamassa äitiä ja lasta.

Aattoyönä pastori luki työhuoneessaan Raamatusta jouluevankeliumia: ”teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, Kristus Herra.” Jouluaamuun mennessä pastori oli kirjoittanut joulun tapahtumista runon säkeitä. Heti aamulla hän lähti tapaamaan kylän urkuria Franz Gruberia. Urkuri luki runoa ja teki pian siihen sävelen.
Kirkon urut olivat epäkunnossa, mutta kitaran säestyksellä urkuri ja pastori lauloivat juuri tekemänsä laulun ensimmäisen kerran kyläläisille. Ihastuneena kyläläiset kuuntelivat laulua ja pitivät sitä kauneimpana joululauluna, mitä olivat kuulleet. Joulun mentyä laulu kuitenkin unohtui.

Vuotta myöhemmin urkuja korjatessa laulu taas tupsahti esille. Urkujen korjaaja ihastui siihen ja pyysi säveltäjältä laulun nuotteja. Näin lähti joululaulu maailmalle lumisesta vuoristokodistaan.
Nyt kaikkialla saadaan laulaa tuota kaunista laulua ja samalla saadaan miettiä sen sanomaa: Jeesus on syntynyt maailmaan meidän Vapahtajaksi. Tämän Vapahtajan, Jeesuksen nimessä meidän on hyvä aloittaa myös tuleva uusi vuosi.

Siunattua Joulua!

Maanantai 19.12.2011 - Sanna Kallioinen

Katsoin muutama päivä sitten dokumentin Liberialaisista naisista, jotka kyllästyivät jo usean vuoden jatkuneeseen sisällissotaan ja perustivat naisten rauhanliikkeen. Heidän sinnikkään toiminnan ansiosta saatiin aikaan rauhanneuvottelut ja lopulta myös rauha.  Yhdelle rauhanliikkeen perustajista, Leymah Gboweelle myönnettiin tänä vuonna Nobelin rauhanpalkinto.

Pian on joulu ja vietämme jälleen maailman suurimpia syntymäpäiväjuhlia. Vanhassa testamentissa Profeetta Jesaja ennustaa luvussa 9 Jeesuksen syntymää: ” Kansa joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” Ensimmäisestä joulusta on kulunut jo tovi, mutta edelleen soditaan, kiusataan, puhutaan pahaa selän takana ja listaa voisi kai jatkaa aika pitkälle. Jeesuksen syntymä oikeastaan aloitti maailmanlaajuisen rauhanliikkeen ja meillä jokaisella on oma tärkeä paikkamme tässä liikkeessä.

Jeesus opettaa meitä rakastamaan lähimmäisiämme kuten itseämme. Siis rakasta myös itseäsi, sovittelu, empatia ja pahan sanomatta tai tekemättä jättäminen ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi suostua olemaan kynnysmattoina. Olemme kaikki erilaisia ja samalla kaikki samanarvoisia. Voimme jokainen omalla pienellä panoksellamme olla viemässä hyvää sanomaa eteenpäin.  Pistä hyvä kiertämään!  
 
” Puuseppä, kalamies,
apajan parhaan ties.
Kalaan viillos
-alle hiillos.
Veden viljaa
-kypsyy hiljaa.
Heikonkin ravitsee. ”
A.K.

Pettymyksiä?

Maanantai 12.12.2011 - Ari Santaharju

Ihmisillä on taipumus pettyä, kun Jumala ei teekään tai toimikaan niin kuin me haluaisimme. Ja monesti on vielä niin, että mitä hurskaampi ihminen, niin sitä suurempi pettymys. Mutta usko on vakuuttuneisuutta siitä, että kaikesta huolimatta Jumala tietää tästä elämästä enemmän kun me ja hän hoitaa meidät sen läpi.

Kerrotaan tarinaa kaverista joka meni lemmikkieläinkauppaan ostamaan laulavaa lintua. Myyjällä olikin tarjolla oikein kaunisääninen yksilö ja mies osti linnun.

Kun seuraava aamu koitti kuului iloista viserrystä ja mies meni häkille ruokkiakseen linnun ja huomasi vasta silloin, että linnulla olikin vain yksi jalka. Hän koki tulleensa petetyksi, kun hänelle oli kehdattu myydä yksijalkainen lintu ja soitti liikkeeseen valittaakseen asiasta.

"Miten te haluatte" myyjä kysyi. "Linnun joka osaa laulaa, vai linnun joka osaa tanssia?"

Hyvä kysymys pettymyksen hetkiä ajatellen.

Värit

Maanantai 5.12.2011 - Kaisa Leppälä

Anna lapselle tai nuorelle, miksei aikuisellekin nippu erivärisiä värikyniä ja pyydä tätä lajittelemaan ne sen mukaan, mitkä värit hänestä ovat kivoja ja mitkä taas tylsiä. Lapsi ryhtyy tehtävään innolla, aikuinen ehkä hieman empien, mikä koira tähän tehtävään on haudattuna. Tehtävää voi jatkaa vaikka siihen saakka, että jäljellä on vain yksi kynä ottamalla aina epämieluisimmat kynät sivuun ja pyytämällä toistamaan tämän lajittelun jäljelle jääneillä.

Mutta miksi ihmeessä kerron tällaisesta? Koska mieleeni tuli, että me ihmiset olemme suhteessa toisiimmekin juuri tällaisia. Me valikoimme seuramme, teemme ehkä virheellisiä päätelmiä muista ihmisistä pelkästään päällepäin näkyvän vaikutelman perusteella ja hyvin kärkkäästi jopa tuomitsemme muiden tekemisiä vain sillä perusteella, mitä näemme ulospäin tietämättä silti heistä juuri mitään. Valitsemme vain ne värit elämäämme, jotka eniten miellyttävät silmää. Haluaisimme vain sen kivan osuuden. Vaarana kuitenkin on, että sosiaalinen piiri kaventuu ja elämä tuskin on enää kovin kirjavaa, kun aikamme karsimme sitä, mikä ei miellytä.

Jumala sen sijaan katso meidän ihmisten sisimpään. Jumalaa ei kiinnosta pelkkä pinta tai väri vaan hänelle on tärkeää, mitä sisälläsi tapahtuu. Hänelle kaikki me erilaiset ihmiset olemme rakkaita kaikkine eroinemme ja virheinemme. Jos emme anna Jumalan sanan ravita sisintämme, voi käydä kuin tussille, joka ajan myötä kuivuu sisältä. Ja vaikka olisit niin kuin puuvärikynä – sisälläsi kokisit Jumalan sanan miten kirkkaana tahansa – tarvitset silti seurakuntayhteyttä, joka pitää sinut terässä ja oleellisen sisällön näkyvilläsi. Ilman jatkuvaa hakeutumista Jumalan sanan yhteyteen ja ilman riittävää hiljentymistä suhteemme Jumalaan tulee etäiseksi ja pinnalliseksi. Karsimme yhtälöstä lähes kaikki muut värit ja jäämme vain itseksemme huhuilemaan Jumalaa. Saattaa olla, että toisinaan kaikkea mukavaa ja jännittävää tavoitellessa, odottaessa ja etsiessä unohdamme oleellisen adventin odotuksessammekin. Pietari kuitenkin kehottaa meitä: ”..Pitäkää ajatuksenne kirkkaina ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.” (1 Piet.1:13)

Jumala ei valikoi tai tuomitse meitä sen mukaan, kuka on tarpeeksi upea ja arvollinen saamaan Hänen lahjansa meille, vaan lähettää armon ja rauhan sanoman tuojaksi lapsen. Pyrkikäämme siis valvomaan ja odottamaan tätä Jumalan lahjaa niin lähimmäisiämme kuin itseämmekin armahtaen ja rakastaen. Tuokoon Jeesus lapsen odotus väriä ja lämpöä elämääsi ja sisimpääsi, värittäköön Jumalan rakkaus adventin aikaasi!

Toivottaa
Kaisa Leppälä
Tampereen ruotsalainen seurakunta

Saisko sitä luntakin, kiitos!

Maanantai 28.11.2011 - Niina Pohjoisaho

Kyllä korpeaa tämä loppusyksyn pimeys! Välillä sitä toivoo, että Jumala kaikkivaltiudessaan joskus kääntäisi maapallon toisinpäin juuri silloin kun meillä on syksy kääntymässä talveksi. Silloin päivät alkaisivatkin taas pitenemään ja lämpenemään. Kesä-ihmisenä ajattelen, että se olisi suorastaan nerokas siirto Jumalalta! (ainakin mun mielestä…) Mutta toisaalta siinä on kuitenkin jotain hienoa, että meidän pimeimpään vuodenaikaan Jumala on keksinyt lähettää lunta, valkoista lunta joka kirkastaa kaiken ja tuo valoa pimeyteen. Jumala ei jätä suomalaisiakaan toivottomuuteen ja pimeyteen.

Luntakin vielä hienompi asia on pimeän talven keskelle sijoittuva valon juhla jota kohti olemme menossa. Eräässä laulussa lauletaan, että ”It’s always darkest before you see the light…” eli pimeintä on aina hetkeä ennen kuin näkee valon. Ei siis hätää vaikka tällä hetkellä ulkona onkin synkkää ja pimeää. Valoa ja lunta on tulossa! Ja niitä tässä odotellaan… paitsi lunta ja jokaista päivää kirkastavaa aamuaurinkoa niin myös adventin aikaa ja valon juhlaa.

Voimia, valoa ja siunausta päivääsi! Olkoon Valon ja toivon Jumala kanssasi tälläkin viikolla!

Tervetuloa synttäreilleni

Maanantai 21.11.2011 - Petri Ranta

Muutama viikko sitten poikamme Oskari vietti 9-vuotisjuhliaan. Hän oli kutsunut synttäreille parhaimpia kavereitaan. Hyvissä ajoin ennen juhlia hän alkoi suunnitella synttärikutsua. Lopulta mieluinen aihe löytyi Mini-Taskarin nro 9 kannesta: Aku Ankka viittasankarina. Niinpä kansikuvan Aku ja numero 9 kopioitiin skannerilla, tulostettiin värilliselle paperille ja liimattiin kutsukorteille ”tervetuloa synttäreilleni”-toivotuksen oheen. Valmiit kutsukortit Oskari jakoi koulussa kavereilleen.

Sitten alkoi jännittävä odotus, pääsevätkö kaikki kutsutut juhliin mukaan? Mitähän lahjoja he mahtavat tuoda? Kun juhlapäivä lopulta koitti, sai Oskari ilokseen huomata, että kaikki kutsutut olivat vastanneet juhlakutsuun myöntävästi.  Lopulta lahjojen, kakun sekä kynttilöiden äärellä hoilasi innokas poikakööri onnittelulaulua tyytyväiselle päivänsankarille.

Ensi sunnuntaina on 1. adventtisunnuntai. Se tarkoittaa sitä, että valmistautuminen Joulunsankarin synttärijuhlaan voi alkaa. Silloin voimme sytyttää ensimmäisen adventtikynttilän riemuiten adventin nöyrästä Kuninkaasta. Saamme laulaa yhdessä adventtilaulua pyytäen Vapahtajalta: ”uskomme vahvista, luo tiellemme valoa, johdata elämään rikkaaseen, rauhaan ja hyvyyteen. Kanssamme kulje eteenpäin yhdessä yksittäin. Hoosianna saavu jo luoksemme täyttämään toivomme.”

Tuohon hoosianna avunpyyntöhuutoon voimme liittyä tulevana adventinaikana, jouluna ja ihan joka päivänä. Rukouksessa saamme turvautua Jeesukseen, joka haluaa olla kaverimme ja samalla taivaallinen sankarimme ja pelastajamme.

Jeesus on lähettänyt synttärikutsun kaikille. Juhlapöytä on katettu. Kaikki on valmista. Adventin Kuningas ja Joulunsankari odottaa meitä ja sanoo: ”tervetuloa synttäreilleni”.

Älä unohda unelmoida

Maanantai 14.11.2011 - Mari-Anne Luukas

Mistä unelmoit tänään? Onko mielessäsi ihan pieni toive, vai suurensuuri haave? On unelmasi millainen tai minkä kokoinen tahansa, pidä siitä huolta, hoida sitä ja tee parhaasi sen toteutumisen eteen. Iloitse unelmastasi, sillä niinkuin vanha aforismikin sanoo: Unelmat ovat sydämen rikkautta.

Jumala on antanut meille jokaiselle kyvyn unelmoida.Unelmoimisen kyky on erityinen lahja, jonka Hän on antanut meille, arvokkaille aarteilleen, rakkaille lapsilleen. Ilman unelmia ei voi saavuttaa mitään, sillä unelmat aiheuttavat meissä sen, että alamme tehdä töitä niiden toteutumisen eteen. Jumala on antanut ja antaa meille kaikille joka päivä hurjan paljon mahdollisuuksia vaikka mihin. Meidät jokainen on luotu toteuttamaan unelmia ja niitä meidän lukemattomia mahdollisuuksiamme.
 
Me voimme rukoilla Jumalalta Hänen tahtonsa mukaisia unelmia, unelmia, joita Jumala on meitä varten varannut, sekä apua niiden toteuttamiseen. Muista, että Jumalalle voi puhua rukouksessa haaveista, kaikesta, minkä toivoo toteutuvan ja sitten voi jäädä luottavaisena odottamaan. Jumala on luvannut vastata kaikkiin rukouksiimme, ennemmin tai myöhemmin. Joskus vain ymmärrämme saamamme rukousvastauksen ja Jumalan tahdon toteutuneen vasta pitkänkin ajan päästä.

Ja kun joskus ei käykään niin kuin haaveillaan, vaikka kuinka tekisimme kaikkemme unelmien toteutumisen eteen, saamme luottaa siihen, että meille kuitenkin käy hyvin, juuri niin kuin Jumala on tarkoittanut. Niinä synkkinä hetkinä, kun haaveet kaatuvat ja tuntuu, että kaikki meidän unelmamme karkaavat, Jumala on meidän kanssamme. Hän antaa voimia uuteen nousuun joka päivä ja joka hetki. Meillä on aina mahdollisuus yrittää uudelleen, löytää uusia unelmia, elää Jumalan suojassa ja Jumalan lakkaamattoman armon varassa. Kaikkia unelmia ei ole tarkoitettu toteutuviksi, mutta älä koskaan irrota, ennen kuin olet täysin varma. Unelmoiva ihminen on Jumalan toteutunut unelma!

Älä murehdi, luota Jeesukseen

Maanantai 7.11.2011 - Kari Lähdesmäki

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi.

Kristityn elämässä vapaus murehtimisesta on hyvin syvälle ulottuva asia. Edes omista virheistään ei tarvitse kantaa murhetta. Jokaisessa tekemässäsi virheessäkin piilee hyödyn siemen. VT:ssa kerrotaan Joosef-nimisestä pojasta. Hän teki virheen, että kertoi veljilleen unesta, joka loukkasi heitä. Tämän virheen seurauksena oli, että Joosefista tuli Egyptin hallitsija. Kristitty voi olla turvallisella mielellä silloinkin, kun hän tekee virheitä.

Raamattu sanoo selvästi, että Jumala on niin suuri ja voimallinen, että hän voi kääntää lastensa parhaaksi kaiken, mikä näitä kohtaa.

Pointti on siinä, että jätät syyttelyn sikseen ja käännät katseesi Jeesukseen. Hän voi kääntää kaiken sinua kohdanneen parhaaksesi juuri siinä tilassa, jossa olet.

Älä enää syytä kohtalostasi, ongelmistasi, ulkonäöstäsi, huonosta palkastasi tai puolisostasi ketään toisia - älä edes itseäsi. Sillä kaiken sinua kohdanneen takana on suuri Jumala, joka on varannut suuren siunauksen jokaiseen hetkeen, jossa hän sinua kuljettaa.

Kaiken avain on siinä, että käännät katseesi Jeesukseen... kuten lauletaan hengellisessä laulussa. Kaikki, mitä hän koskettaa rakastavalla läsnäolollaan, muuttuu merkitykselliseksi, eläväksi ja tuottaa siunauksen.

Jeesukselta ei kukaan pyytänyt mitään anteeksi, sillä hän oli niin täynnä armoa ja totuutta, ettei se tullut mieleenkään.  Älä sinäkään tuhlaa aikaa anteeksipyytelemiseen, vaan luota siihen. että Jeesus on läsnä ja täynnä armoa ja totuutta sinuakin kohtaan.  Anna armon vaikuttaa sinussa iloa ja pysy sillä tiellä, missä totuus vallitsee. Sillä Jeesus-tiellä armo ja totuus kuljettavat elämään ja onneen kaikkia, jotka sitä kulkevat. 

Siunaavin terv. Kari L.

Eletään tätä päivää

Maanantai 31.10.2011 - Hanna Koivumäki

Mies vaelsi tiellä selässään säkki, joka näytti hyvin painavalta. Hän oli väsyneen ja rasittuneen näköinen. Silloin hän kohtasi enkelin, joka ystävällisesti kysyi:
"Mitä kannat säkissäsi?"
"Huoliani", mies vastasi surullisesti, "ja olen kovin sairas ja murheellinen niiden takia."
Enkeli hymyili ystävällisesti ja sanoi:
"Tarkastellaanpas vähän lähemmin niitä sinun huoliasi."
Säkki avattiin - ja katso: se oli tyhjä!
"Mutta mitä tämä merkitsee?" mies huudahti. "Siellä oli kaksi hyvin raskasta huolta, niin raskasta, että olin uupua niiden painosta. Toinen koski sitä, mitä tapahtui jo eilen, ja se on nyt ohitse!"
"Entä toinen huoli?" kysyi enkeli.
"Toinen koski jotakin sellaista, minkä luulen kohtaavan minua huomenna ja mitä ei siis vielä ole tullut."
Silloin enkeli hymyili jälleen hellästi ja osanottavasti ja sanoi:
"Eilispäivän ja huomispäivän huolet ovat tarpeettomia taakkoja. Huomista päivää et ole vielä nähnyt. Eilinen päivä on jo ohi, ja katso: tänään auttaa Herra!"

Ei mitään hätää!

Maanantai 24.10.2011 - Laura Suomela

On kiva, jos elämässä menee kaikki kivasti putkeen, on kavereita, joiden kanssa ei tule riitoja, kokeista tulee kiitettävää, harrastuksissa on kivaa ja kotona kaikki ovat iloisia. Elämän arki ei kuitenkaan aina mene näin. Voi tulla riitoja, ystävyyttä koetellaan, on huoli perheenjäsenestä tai kaverista, kokeet menevätkin päin mäntyä, valmentaja huutaa ja kotona hermo renkkaa. Eteen voi tulla monenlaista mutkaa, sellaisiakin kiemuroita, että pikku hiljaa alkaa tuntua siltä, että on aivan hukassa. Edessä on pussikatu, josta ei pääse eteenpäin. Monesti koulussa toisia katsellessa voi tulla sellainen olo, että muilla on kaikki hyvin. Käytävillä kaikuu nauru, mutta omassa sisimmässä on kipua, jota ei voi toisille kertoa. Silloin voi tuntua yksinäiseltä ja sellaiselta, että kukaan ei ymmärrä.

Kun tyttäreni oli ihan pieni ja opetteli puhumaan, hänen ensimmäisiä lauseitaan oli: ”Ei mitään hätää.” Sitä hän hoki vähän väliä, jos vaikka kaatui asfaltille tai mörkö pelotti.

Taivaallinen Isä tietää jopa hiustesi lukumäärän. Hän myös näkee kaikki ilosi, mutta myös kaikki kipusi. Hän ei jätä sinua yksin ja sano tylysti: ”Koeta pärjäillä.” Meitä ei ole tarkoitettu pärjäämään omin voimin ja yksin. Jumala haluaa, että tuomme hänelle kaiken sen, mikä sydäntämme painaa. Hän on luvannut olla kanssamme joka ikinen päivä, tapahtui mitä hyvänsä. Hän on myös luvannut auttaa. Raamatussa Jeesus sanoo meille monta kertaa: ”Älä pelkää”.

Jumala on myös luvannut antaa meille voimaa aina päiväksi kerrallaan. Silloin kun omat voimat on käytetty, saamme silti olla turvallisella mielellä. Taivaallinen Isä on lähellämme, Hän kantaa meitä ja lohduttaa. Joskus Hän lähettää juuri oikeat ihmiset tiellemme juuri täydelliseen aikaan.

Olet ehkä kuullut viime aikoina Samuli Edelmanin laulavan radiossa:

”Ei mitään hätää, jos ei omat voimat riittäneet, ei mitään hätää, se olen minä, joka voin kuivata sun kyyneleet.”

Samuli Edelman kertoi eräässä tv-ohjelmassa, että hänkin oli kerran elämässään aivan hukassa, mutta Taivaan Isä auttoi, kun hän lopulta kääntyi Jumalan puoleen ja rukoili: ”Jos olet olemassa, auta!” Rukous kuultiin ja Samulin kyyneleet pyyhittiin.

Aina ei tarvitse jaksaa olla vahva, saat olla myös heikko, saat luottaa siihen, että tänäänkään sinulla ei ole mitään hätää. Taivaan isä rakastaa. Sinua kantavat ikuiset käsivarret ja niille saat rojahtaa ihan koko painollasi.

Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret. 5.Moos. 33: 27.

Iloa ja valoa päivääsi :)

T:Laura

Lasten kaltainen on Jumalan valtakunta

Maanantai 17.10.2011 - Petra Minkkinen

Istuin pari viikkoa sitten 10 vuotta täyttäneessä Aitolahden kirkossa suomi-gospelin legendan, Jaakko Löytyn, konsertissa ja katsoin, kun pieni tyttö hyppi kuorokorokkeelta alas ja kiipesi kerta toisensa jälkeen takaisin ylös. Lapsi selvästi nautti olostaan ja kikatti aina kun hyppy meni pieleen ja hän laskeutuikin takapuolelleen jalkojen sijaan. Huomasin keskittyväni tytön puuhiin ja hymyilin itsekseni. Harmikseni kuitenkin näin muutaman aikuisen nyrpistävän nenäänsä, kun lapsi piti pientä mekkalaa ja näin ollen häiritsi hieman konserttia. Mieleeni tulivat Raamatun sanat Markuksen evankeliumista "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta”. (Mark. 10:14).

Tässä Raamatun tekstissä opetuslapset, aikuiset, närkästyvät lapsille, kun lapset haluavat tulla Jeesuksen luo. Lapsia ei pidetty saman arvoisina kuin aikuisia. Jeesusta  kuitenkaan lapset eivät häirinneet, vaan hän käski opetuslapsia päästämään lapset luokseen ja hän siunasi heitä.

Tätä Raamatun kohtaa voimme pitää myös kehoituksena päästämään lapset meidänkin luoksemme. Lasten ei tarvitse käyttäytyä kuten aikuisten. Lasten tulee saada keskittyä leikkiin ja iloon käyttäytymissääntöjen sijaan.

Jeesus kertoo, että lasten kaltainen on Jumalan valtakunta. Näin pienessä tytössä Aitolahden kirkossa konkreettisesti pienen vilahduksen Jumalan valtakunnan ilosta ja riemusta. Kukaan ei näe kirkkaammin tietä sinne kuin pieni lapsi, joka luottaa Jumalaan ilman epäilystä ja hankalia kirkollisia oppeja.  Me aikuiset ja aikuisenmieliset emme aina vain muista tätä. Meidän kaikkien, olimme sitten lapsia tai aikuisia, tulisi säilyttää lapsen mieli ja lapsen usko Taivaan Isään.

Kiusauksista

Maanantai 10.10.2011 - Jaana Kanninen-Niemi

Me tunnemme sanan kiusaus parhaiten kinkkukiusauksesta tai sitten ajattelemme, että kiusaus kuuluu vain johonkin hengelliseen elämään. Tosiasia on kuitenkin se, että kiusauksia on elämässämme kokoajan; aamusta iltaan ja päivästä päivään. Aamun ensimmäinen kiusaus voi olla se, ettet halua herätä vaan kietoudut peittoon entistä tiukemmin ja yrität jatkaa nukkumista. Koulussa tulee helposti kiusaus puhua ja mekastaa tunnilla tai jättää tehtävät tekemättä. Kiusaus on sekin joka saa sinut puhumaan pahaa toisesta selän takana. Jollain voi olla vaikeus voittaa kiusaus luvatta lainata tai turmella toisen omaisuutta.

Toisinaan yhteen kiusaukseen lankeaminen saa aikaan ketjureaktion; esim. varastamisesta kiinni jäänyt henkilö helposti myös valehtelee peitelläkseen jälkiään. Luetteloa kiusauksista voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mutta varmaan ymmärsit jo mitä tarkoitan.

Kukaan tuskin säästyy kiusauksilta, mutta jokainen voi oppia vastustamaan niitä tai voittamaan ne. Siihen voimme pyytää apua Jumalalta, kun omat voimamme eivät riitä. Isä meidän -rukouksessakin me pyydämme: ”…äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.”

Iloisia syyspäiviä sinulle!