Suomi tekee kohta maalin!

Maanantai 20.5.2013 - Janne Laitonen

Koko Suomi tai ainakin osa on ollut aivan sekaisin muutaman viime viikon, kiitos jääkiekon mm-kisojen.
Moni miettii millainen on hyvä joukkue, mikä tekee joukkueesta kultamitalin arvoisen.
Mitä siihen vaaditaan, että ollaan paras muiden hyvin joukossa? Joukkuehenkeä, onnea, oikeat kuviot, tasapainoilua ketä peluutetaan ja kuinka paljon.
Sen asian varmasti voi jokainen allekirjoittaa että kaikkia joukkueessa tarvitaan, huoltajista, hierojista, valmeltajiin ja aina siihen joukkueen tähtipelaajaan, ykköstykkiin. Kaikkia tarvitaan!

Elämä itsessään on aikamoinen joukkuepeli, monta vertausta voisi tästäkin tekstistä ottaa esiin aloittaen sanoilla: näin on myös hengellisessä elämässäkin. Ei kovin omaperäinen aloitus mutta nyt aion sitä käyttää.
Näin on myös meidän hengellisessä elämässäkin: Kaikkia tarvitaan tässä pelissä nimeltään elämä! Jokaisella meillä on tehtävämme tästä elämässä, jollakin se voi olla paljon näkyvämpi ja kuuluvampi kuin toisella, mutta sen hiljaisen vankkaa taustatyötä tekevän työ voi olla välttämättömyys että näkyvä työ onnistuu. Jos huoltaja ei pitäisi pelivälineistä huolta, ei pelaajan pelistä tulisi yhtään mitään.

Kuka on meidän elämänpelin valmentaja, kuka ohjaa meitä, neuvoo, tsemppaa, rohkaisee, opastaa ja sanoo teimmekö oikein vai väärin? Taivaallinen Isämme, Luoja, Jumala on meidän valmentaja, sen parempaa ei voisi olla.

Jumala ei ole vain pelkkä valmentaja, Hän on huoltaja, hieroja, kaikki mahdolliset huoltojoukot yhdessä paketissa. Hän pitää meidän varusteista huolta kun taistelemme vastustajaa vastaan.

Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaa ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.
Ef. 6:14-17

Jumala on kiinnostuneita meistä ja haluaa olla läsnä ja valmentaa meitä, pitää meistä huolta, että voittaisimme tämän elämän pelin ja saisimme ykköspalkinnon, Iankaikkisen elämän Hänen luonaan. Hän antaa siihen kaikille mahdollisuuden, oli tehtävämme mikä tahansa, oli lahjamme mitkä tahansa. Taivaallinen Isä oli valmis uhraamaan ykköstykkinsä, oman Poikansa Jeesuksen että muut joukkueen jäsenet voittaisivat ykköspalkinnon.

Voimme kaikki huutaa We are the champions! Ja yhdessä toinen toistamme tukien matkata kohti korkeinta koroketta, sillä sitä valmentajamme haluaa, että olemme elämänmatkalla auttamassa toisiamme, tukemassa ja rohkaisemassa. Ottakaamme suunta siis kohti mestaruuskisoja ja sinne pääsee kun otetaan Poika mukaan, ilman sitä ei juhlia olisi!

Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen (Jer.31:9)

Maanantai 13.5.2013 - Maria Seppälä

Johdata  minua, Jumala,
silloin kun kaikki tiet ovat avoinna,
kun ilo ja toivo täyttävät  mieleni
ja tiedän minne kuljen  -
kirkasta minulle tahtosi.
     Johdata minua, Jumala,
     silloin kun olen neuvoton ja eksyksissä
     ja täynnä kysymyksiä;
     kun olen menettämäisilläni luottamuksen
     toisiin ihmisiin
     ja itseeni
     ja  Sinuun   -
     kirkasta minulle rakkautesi.
Johdata minua, Jumala,
silloin kun suunnitelmat romahtavat
ja unelmat särkyvät;
kun olen kadottanut valon ja suunnan
ja kaikki näyttää  menetetyltä   -
kirkasta minulle armosi.
     Johdata minua, Jumala,
     vaikka panisin vastaan
     ja kulkisin väärään suuntaan
     ja vaikka en osaisi enää rukoilla  -
     silloinkin
     johdata minua, Jumala.
                                     (Pia Perkiö)

Yhteys ei pätki

Maanantai 6.5.2013 - Virve Nokkonen

Moni asia hoituu nykyään näppärästi tietokoneella, tabletilla tai kännykällä. Muutamat näppäilyt, oikea salasana, klikkaus hiirellä tai hipaisu sormella ja taas lähti sähköposti, hoitui pankkiasia ja samalla pari tilaustakin. Miten ihmeessä ihmiset tulivat aikaisemmin toimeen ilman tätä hienoa ja kätevää teknologiaa? Kaikki oli varmasti paljon vaikeampaa.

Kuinka monta erilaista salasanaa ja käyttäjätunnusta sinulla on? Muistatko ne kaikki? Oletko koskaan joutunut tilanteeseen, jossa näppäilitkin väärän koodin tai numeron? Kaikki toimii ja sujuu hienosti niin kauan, kuin muistaa oikean numero- tai kirjainsarjan, mutta jos se pääsee unohtumaan, voi seurauksena olla suurikin ongelma.

Rukous ei tarvitse salasanoja. Käyttäjätunnus olet sinä itse, kirjautumista ei ole, verkko toimii aina, eikä yhteys pätki. Jumala kuulee jokaisen rukouksen. Niin vähäpätöistä ja hiljaista pyyntöä ei olekaan, ettei se kantautuisi Jumalan korviin. Eikä aina tarvita edes sanoja.

Jumala ei kuitenkaan ole rukousvastausautomaatti. Vastaus ei ole aina se, mitä haluaisimme, eikä se aina tule silloin, kun sitä odotamme. Saamme luottaa siihen, että Hän kyllä tietää, mikä meille on parasta.

Jumala,
sinä tiedät, mitä etsin, minne kuljen,
mitä löydän ja mitä kadotan.
Siksi voin luottaa sinuun ja uskoa,
että sinä olet hyvä
ja kuljetat kohti parempaa.
Amen.

Eläviä ja kuolleita esimerkkejä

Maanantai 22.4.2013 - Riitta Jaakonaho

Tarvitsemme elämässä esimerkkejä, joita seurata ja suuntaviivoja, joiden mukaan suunnistaa elämän kiemuraisella polulla.
Tämä viikko on Partiolaisten ja heidän esimerkkinsä Pyhä Yrjö oli suuri mies. Lähti yksin suureen vaaraan pelastaakseen koko kaupungin. Koko tarinan voit lukea täältä: http://arkisto.partio.fi/Suomeksi/Sudenpennut/Tapahtumat/Pyhan-Yrjanan-tarina

Partioviikko ajoittuu sille viikolle, jolloin on Pyhän Yrjön päivä. Suojeluspyhimyksen päivää vietetään 23.4. ja partiopiireissä järjestetään paraateja. Suojeluspyhimyksensä esimerkin mukaisesti partiolaisen tulisi tehdä ainakin yksi hyvä teko päivässä. Pyhä Yrjö on hyvä esimerkki ja hänen jalanjälkiään on oiva seurata.

Entäpä sitten Jeesus?

Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus olivat sellaisia tekoja, jota ei voi kuin ihmetellä.

Saman ihmettelyn äärellä minulla on lupa ja kutsu päästää irti turhista huolista ja iloita siitä, mitä elämä tuo tullessaan. Kaikki on jo tehty ja anteeksiannettu. Jeesuksen jalanjäljissä on turvallista kulkea. Se ei aina ole kovin helppoa, mutta ei sen tarvitsekaan olla. Voin joka päivä jättää murheeni Jumalalle ja saada uutta voimaa askeliini. Matkalle Jeesus antoi meille ohjeen ja se kantaa vaikeiden paikkojen yli.

Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne!  

Viikon rukouksena soikoon virsi 484
Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä, tietomme siunaa.
Kaikessa näytä käsiala Luojan,  mahtavan, viisaan, kaiken hyvän suojan.
Kristuksen luokse, rakkauden tuojan, johdata meidät.
Kristus on tiemme, valo sydäntemme, toivomme ainut, pyhä totuutemme.
Armosi, Jeesus, anna voimaksemme, uudista meidät.
Anna nyt, Kristus, valos meille hohtaa, anna sen meitä Isän kotiin johtaa.
Jos mikä murhe meitä täällä kohtaa, voittamaan auta.

Hyvä paimen

Maanantai 15.4.2013 - Saija Mäenpää

Jeesus on meille hyvä paimen.
Hän rakastaa meitä niin paljon, että oli valmis antamaan henkensä auttaakseen meidät turvaan taivaan kotiin. Jeesus on hyvä paimen.

”Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.” Ps.23:1

Jeesus, hyvä paimenemme.
Tänään tahdomme kiittää sinua hyvyydestäsi
ja huolenpidostasi.
Sinä olet pienten ja suurten paimen.
Sinä johdatat meitä koko elämämme ajan.
Me emme itse tunne tietä emmekä vaaroja,
jotka meitä uhkaavat.
Älä anna meidän joutua kauas luotasi.
Opeta meitä erottamaan sinun äänesi
kaikkien muiden äänten joukosta
ja sinun kutsusi niistä kutsuista,
jotka ovat viemässä meitä harhaan.
Jos lähdemme omille teillemme,
vedä meidät takaisin luoksesi.
Kiitos rakkaudestasi ja huolenpidostasi.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan

Maanantai 8.4.2013 - Jari Pekkanen

Ensimmäisenä kirjoituksenani haluan siteerata Raamattua lyhyesti ja ytimekkäästi:

"Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan"

Nykypäivänä kohteliaisuudet ja toisten huomioiminen jäävät usein omien ongelmien ja kiireen varjoon. Se mitä me edes voimme toisille kohtaamisen hetkellä antaa on hymy. Vilpitön, pyyteetön, aito ja kannustava. Unohdetaan kateus, kauna sekä katkeruus ja kohdataan toinen ihminen ilman muureja. Suodaan toisillemme tänään aito hymy, samalla muistaen itse olla onnellisia ja kiitollisia siitä mitä meillä jo on.

Sokeat ja norsu

Maanantai 1.4.2013 - Jaakko Vanhatalo

Eräässä kaupungissa vuorten takana olivat kaikki ihmiset sokeita. He olivat tottuneet oloihinsa. Kun kaikki olivat sokeita – ja näin oli ollut niin kauan kuin tiedettiin – ei kukaan kärsinyt asiantilasta.

Eräänä päivänä seudulle saapui vieras kuningas. Hän leiriytyi väkensä kanssa kaupungin ulkopuolelle. Kuormastossa, joka kulki kuninkaan mukana, oli jotakin aivan erikoista: suurikokoinen norsu, jonka selässä kuninkaan oli tapana ratsastaa juhlallisissa tilaisuuksissa.

Kun kaupungin asukkaat kuulivat norsusta, he tahtoivat tietää, millainen se oli. Neljä sokeaa riensi ottamaan selvää norsun muodosta ja hahmosta. Koska he olivat sokeita eivätkä voineet nähdä norsua, he koskettelivat sitä käsillään. Jokainen tunnusteli sitä eri kohdasta ja muodosti tällä tavalla mielessään kuvan norsusta.

Kun nämä neljä palasivat kaupunkiin, toiset kyselivät heiltä heti:

- Millainen se norsu oikein on?

- Se muistuttaa suurta putkea, mutta on lämmin ja pehmeä, sanoi se, joka oli kosketellut norsun kärsää.

- Se on kuin suuren suuri viuhka tai matto, sanoi toinen, joka oli sormeillut norsun korvaa.

Kolmas intti:

- Minä tunnustelin sitä aivan läheltä; se on paksun pylvään tai tukin muotoinen.

Hän oli kosketellut norsun jalkaa.

Neljäs väitti:

- Norsu on kuin valtaistuin, joka on korkealla maanpinnan yläpuolella.

Hän puolestaan oli taputellut norsun selkää.

Jokainen näistä neljästä oli täysin varma, että juuri hän tiesi, millainen norsu oli. Jokainen kertoi sen, mitä itse oli norsusta kokenut.

Juuri näin on silloin, kun puhumme Jumalasta. Kukin meistä tuntee vain osan hänestä. Emme koskaan tiedä hänestä kaikkea. Hän on paljon suurempi kuin pystymme käsittämään.

Papin kaftaani

Maanantai 18.3.2013 - Kimmo Salonen

Kerran leireillessä Torpalla minulle tapahtui kumma juttu. Leiri oli joulukuussa, jolloin illat olivat sysipimeitä, koska lumi ei vielä ollut jäänyt maahan.

Aamusta alkuiltaan ohjelmassa oli ollut ulkopuuhasteluja, joiden lomassa tuli minunkin liikuttua pitkin ja poikin pihamaastoa. Ulko-ohjelman päätyttyä huomasin hukanneeni autoni avaimet. Tiesin etten ollut ottanut niitä pois taskusta, joten ne olivat varmasti tippuneena ihan minne tahansa koko laajan leirikeskuksen alueella.

Niin tyhmä en minäkään ole, että lähtisin vuoden pimeimpään aikaan leirille ilman taskulamppua, mutta en toisaalta niin fiksukaan, että olisin ottanut mukaan varapatterit. Ja niinpä täysin epätoivoista taskulamppuharavointia hehtaarin alueella suorittaessani lamppu vielä sammui. Varmaan arvaat, että autoni avaimet ovat mustat ja pimeää oli kuin peikon perähuoneessa.

Meillä on tapamana, että joulukuussa pidetään ihan erityinen leiri. Jotkut kutsuvat sitä oikein Gaalaleiriksi siksi, että siellä meille soittaa oikein hieno tanssibändi ja pidetään tanssiaiset ja syödään hienoa ruokaa ja on hienoja esityksiä ja pukeudutaan hienosti, tosi hienosti. Tytöt jopa kilpailevat iltapukunsa hienoudella, pojillakin on puku, joillain on joitain erityisiä tanssipukuja ja pappikin oli luvannut laittaa päälleen sen omituisen näköisen pitkäliepeisen juhlavaatteensa, joka sillä on yleensä päällä vain pilakuvissa. Sen nimi on kaftaani. Nolointa koko hommassa ei ollut lainkaan se ettei minulla ollut hajuakaan miten saan avaimettoman autoni pois leirikeskuksesta seuraavana aamuna vaan se, että autossani oli muiden juhla- ja tanssipukuja. Autooni oli jäänyt myös papin kaftaani.

Oli ihan hieno tunne nolona haravoida leirikeskuksen maastoa joka puolelta, todeta että lamppu himmenee ja sammuu ja taivaalta on alkanut tippua jalkarätin kokoisia märkiä lumihiutaleita. Mielestäni lumi kasaantui ihan ennätysvauhdilla viiden sentin kerrokseksi valaisten, mutta samalla vieden viimeisenkin mahdollisuuden löytää autoni avaimet.

Myöhemmin kertoessani tämän tarinan rippikoulussa keksi työkaverini sen sisältävän vahvaa symboliikkaa. Aivan turha pingottaminen naurettavan alitehoisen lampun kanssa suurella pimeällä alueella kuvastaa ehkä ihmisen taipumusta yrittää jatkuvasti itse vaikka Jumala heiluttelisi auttavia käsiään ihan kasvojemme edessä. Lampun sammuminen voisi symboloida oikeasti niitä tähtihetkiä, jossa Jumala näyttää meille, että enää ei kannata rimpuilla eikä toisaalta tarvitse koittaakaan omassa voimassa.

Parastahan vaan on tarttua siihen Jumalan käteen ja pyytää apua. Sen minäkin sitten tajusin ja löytyihän ne avaimet ja pappi sai kaftaaninsa.

Naamakirja

Maanantai 11.3.2013 - Sari Sassi

Kuuntelin tätä hartautta tehdessäni radio deitä eli kristillistä radiokanavaa. Siellä puhuttiin facebookista ja siitä keitä olisi Paavalin naamakirja kavereina. Jäin sitä miettimään ja ajatukset sujahtivat Jeesukseen.
Jos Jeesuksella olisi facebook tili, niin keitä hän hyväksyisi kavereikseen? Hyväksyisikö hän sinut tai minut, laitapuolen kulkijan, maan johtajan, lapsen, äidin tai isän, sotilaan, homon, velkaantuneen, syrjäytyneen; ihmisen?
Uskon, että Hän hyväksyisi jokaisen joka haluaa olla Hänen kaverinsa. Raamatusta löytyy monia kohtia, joissa puhutaan ystävyydestä.  Jeesus sanoo näin: ”En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni..." Joh.15:15

Lepoa!

Maanantai 4.3.2013 - Nina Mikkola

Oliko sinulla hyvä talvilomaviikko? Saitko levättyä?
Jumala on antanut meille ihmisille 10 käskyä ohjenuoraksi elämän matkalle. Käskyjen tarkoitus on suojella meitä vaaroilta ja mahdollistaa hyvä ja turvallinen elämä meille ja meidän läheisille.  
Muistatko miten menee kolmas käsky? Se on: Muista pyhittää lepopäivä. Pyhäpäivän tarkoitus on antaa ruumiille lepoa. Pyhäpäivän tarkoitus on myös antaa sielun levätä pysähtymällä Jumalan eteen.
Näin paastonaikana on hyvä miettiä enemmänkin miten viettää aikaa Jumalan kanssa. Kuinka paljon minulla on aikaa Jumalalle? Mitä minä tiedän Jumalasta? Mitä haluaisin tietää lisää?
Jumalan kanssa ei tarvitse miettiä, että monta minuuttia päivässä vietät hänen kanssaan aikaa. Kannattaa miettiä enemminkin, että saako Jumala olla osa elämääsi koko ajan: arjessasi ja juhlassasi, elämäsi pienissä ja suurissa hetkissä, ilossa ja surussa, kaikissa ratkaisuissasi.
Jumalan kanssa ei tarvitse pingottaa: olenko riittävä, hyväksyykö Hän minut, teenkö nyt Hänelle mieliksi. Hän rakastaa sinua Luotuaan aina, juuri sellaisena kuin olet ja haluaa olla sinun kanssasi yhteydessä.  Jumalan kanssa ei tarvitse pingottaa, Hänen kanssaan voi levätä.
Muista levätä, muulloinkin kuin lomalla :)
 
Hyvä Jumala.
Monet ihmiset puhuvat sinusta.
He kertovat, millainen sinä olet
ja mitä sinä olet sanonut ja opettanut.
Kiitos niistä, jotka sanoillaan
ohjaavat muita tuntemaan sinut.
Tänään kiitämme
erityisesti niistä ihmisistä,
joilla on lahja ilmaista rakkautta
sinua kohtaan.
Kiitos naisesta, joka oli valmis rikkomaan
kallisarvoisen voidepullon
voidellakseen Jeesuksen jalat.
Rukoilemme, että voisimme oppia
jotain hänen rakkaudestaan.
Auta meitä näkemään,
miten paljon olet antanut anteeksi
myös meille.
Kiitos, hyvä Jumala
- rukous kirkkokäsikirjasta -


 

Houkutukset ja kiusaukset

Maanantai 18.2.2013 - Mirva Mäkelä

Viikon evankeliumi teksti puhuu Jeesuksen kiusaamisesta autiomaassa. Meitäkin kiusataan nykypäivänä entistä enemmän erilaisilla houkutuksilla luopumaan omasta vakaumuksesta. Aina ei ole helppoa myöntää olevansa kristitty tässä maailmassa. Ei välttämättä ole uskallusta tunnustaa kavereille, että käy seurakunnan tilaisuuksissa ja ne jutut siellä kiinnostaa. 

Itse olen lähdössä tämän viikon perjantaina rippikoululaisten kanssa rippikouluun Norjan Oppdaliin. Vaikka rippikouluumme kuuluu laskettelua Oppdalin rinteillä, emme kuitenkaan unohda sielläkään rippikoulun keskeisintä asiaa, kasteopetusta. 

Oppdalissa houkutuksia ovat varmasti rinteeseen pääsy ja vauhdin huuma siellä, unohtaen rippikoulun opetuksen. Toisaalta siellä voimme ihmetellä Jumalan luomistyötä luonnon keskellä. Näin me varmasti myös jokapäiväisessä elämässämme kohtaamme houkutuksia, toinen asia vetää meitä poispäin Jumalasta, mutta toisaalla Jumala näyttäytyy meille jokapäiväisessä ja arkisessa asiassa.

Meidän on kuitenkin muistettava, että kaikkivaltias Jumala kulkee aina vierellämme ja auttaa meitä kiusausten keskellä. Tästä meitä muistuttaa myös psalmin 91 sanat

Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: "Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan."

Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta. Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.

De Profundis

Maanantai 11.2.2013 - M. Ulmanen

Elämässä voi olla aikoja, jolloin se, mitä on pitänyt todellisuutena, oman elämänsä realiteettina, lakkaa olemasta, hajoaa. On kuin maa repeäisi jalkojen alta ja vajoaisi, putoaisi pimeään syvyyteen. Se mitä on pitänyt totuutena lakkaa olemasta, katoaa.
Ensin on sokki. Aika vain kuluu, ei ymmärrä, yrittää – turhaan. Entinen ei palaa. Ylös takaisin tuttuun ei ole paluuta. Olo on ahdistunut, pelokas ja ehkä vihainenkin.  Mielessä kysymys: Miksi?  Miten Jumalani saatoit antaa tämän tapahtua? Missä olet? Sinäkö rakkaus ja sallit tämän! Kaikkivaltias! Ehkä uupumus on lähellä tässä kamppailussa.  Lopulta kuitenkin väsyy ja vain suree. Kunnes jäljelle jää pyyntö: Syvyydestä minä huudan sinua, Herra, kuule minun ääneni.
Ymmärrys Jumalasta voi lähimmäisten kautta nousta käsinkosketeltavaksi.  Siinä sinä olet, Jumalani, lähimmäisteni rakkaudessa – muusta en ehkä aina tiedä, en pettymyksen ja surun alla, mutta rakkauden tunnen, ja se kantaa. Sinä, lähimmäiseni, tulet ja olet vaikka hiljaa, mutta olet. Kiitos, Jumala, rakkaudesta.

Syvyydestä minä huudan sinua, Herra, kuule minun ääneni…
Anna minun sydämeeni uusi laulu, kuule minun ääneni.

Ystävänpäiväajatuksin.

Pidä miniloma!

Maanantai 4.2.2013 - Elina Kari

Kiire ja stressi. Työvelvoitteet, kotityöt, huolet ja murheet. Kaiken haluaa tehdä riittävän hyvin, pitää jaksaa ja kestää.

Sunnuntai, pyhäpäivä, on tarkoitettu lepopäiväksi ihmistä varten. Ei yhä uudeksi velvollisuudeksi pitkään tekemättömien töiden listaan, vaan jotta kerran viikossa saisi levätä raskaan työ- tai kouluviikon jälkeen. Nykymaailmassa sunnuntai ei paljon poikkea arkipäivistä, monet kaupat ovat auki ja sunnuntai käytetäänkin ruokaostosten tekoon ja alkavan viikon suunnitteluun.

Mitäpä jos yrittäisikin tehdä kaikki viikonlopun työtehtävät jo perjantaina ja lauantaina? Kerrankin saisit koko sunnuntain sille tarkoitetussa tehtävässä. ”Lähde minilomalle!”, kuten mainokset huutavat viikonloppumatkojaan. Mutta lepäämiseen ja rauhoittumiseen ei tarvitse tehdä mitään, maksaa tai lähteä minnekään. Riittää kun vain on ja rentoutuu, kukin tavallaan. Joillekin rentoutuminen tarkoittaa perheen yhdessäoloa ja vaikkapa ulkoilua, toiselle rentouttavaa on hyvä kirja tai tietokonepeli.

Nyt joku toteaa että tämä ei koske minua, minun pitää tehdä ruokaa, hoitaa lapsia, kolata piha ja niin edelleen. Kristittyinä emme harjoita kuitenkaan tiukkoja sapattisääntöjä mitä saa tehdä ja mitä ei vaan puhumme lepopäivän pyhittämisestä. Tämä sisältää kaksi ajatusta; lepäämisen ja pysähtymisen uskon ajatusten äärelle.

Jumalanpalvelus on tilaisuus, missä on paikka hiljenemiseen ja rauhoittumiseen, rentoutumiseen ja omien akkujen lataamiseen taas alkavaa viikkoa varten. Jumalanpalveluksia on nykyään niin monenlaisia, että niistä jokainen löytää itselleen mieluisimman. On jumalanpalveluksia eri kohderyhmille kuten eri ikäryhmille ja vähemmistöryhmille suunnatut, on harrastuksiin liittyviä kuten partiomessu tai motoristikirkko, on eri musiikkityyleillä kuten gospelilla, hevillä, pop-musiikilla, jopa pelkillä joululauluilla ja olipa Beatles-messukin. Eri papit tuovat ihan perinteiseen jumalanpalvelukseenkin omat mausteensa. Tampereen seurakuntayhtymän nettisivuilta tai Tampereen Kirkkosanomat -lehdestä löytyy jokaiselle mieleinen vaihtoehto. Voit myös seurata jumalanpalvelusta televisiosta tai radiosta oman kodin rauhassa, vaikkapa sytytetyn kynttilän äärellä. Jumalanpalveluksessa hiljentyen voit jättää Jumalan kannettavaksi mieltä painavat murheet ja kun pappi toivottaa ”Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten!” voit lähteä keventynein askelin kohti alkavaa viikkoa.

Elina Kari
vs. nuorisotyönohjaaja
Teiskon srk

Uskon kilpailu

Maanantai 28.1.2013 - Tuomas Perkiö

”Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun.”
1. Kor. 9: 24-27

Philip Boit on kenialainen hiihtäjä. Hän osallistui vuonna 1998 Naganon olympialaisissa 10 kilometrin kilpailuun. Kisan aikana Boitin sukset lipsuivat, ja hän myös kaatui matkalla. Hänen aikansa oli 47 min 25 s.. Björn Dählie voitti kilpailun ajalla 27 min 24 s.: siis 20 minuuttia nopeammalla ajalla kuin kenialainen Boit. Kilpailun järjestäjät joutuivat viivästyttämään palkintojenjakoseremonioita, jotta Boit saataisiin maaliin. Maaliviivalla Dählie oli vastassa Boitia ja halasi häntä.

Urheilu kuvaa montaa elämän varrella sattuvaa asiaa. Urheilussa voi mitata, kuka on paras. Kuka voittaa ja kuka häviää? Aivan kuin vaikka taistelussa työ- ja opiskelupaikoista. Vain suoritus ratkaisee. Urheilija ei tarvitse vain voimaa, nopeutta ja taitoa, vaan myös sydäntä, tahtoa ja tunnetta. Elämässä, kuten urheilussakin, ihmisillä on erilaisia tavoitteita. Dählie lähti kilpailemaan voitosta, Boit maaliin pääsystä. Elämässä on kuitenkin vaikeaa välttää epäonnistumiset, kaatumiset ja lipsahdukset. Urheilussa juuri nämä voivat maksaa juuri voiton verran.

Uskon kilpailussa meidän on muistettava, että säännöt ovat erilaiset. Kristus on jo voittanut. ”Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.” (Fil. 3:14) Elämässä ei toiseksi viimeisestä sijasta saadut lohdutuspalkinnot lämmitä. Jumala ei kuitenkaan mittaa suoritustamme. Hän ei anna tyylipisteitä, ei laske virheiden määrää, laita meitä paremmuusjärjestykseen. Hän odottaa meitä Taivaan porteilla, ja haluaa toivottaa meidät tervetulleeksi. Meidän täytyy vain jaksaa loppuun asti.

Hartain toiveesi?

Maanantai 21.1.2013 - Kati Malmi

Minulla on ystäväkirja, johon olen lapsena pyytänyt kavereitani ja sukulaisiani vastaamaan kysymyksiin ikävimmästä oppiaineestaan, parhaasta lukemastaan kirjasta, mieluisimmasta tv-ohjelmastaan, herkkuruoastaan, lempiväristään jne. Aukeaman viimeisimpien kysymysten joukossa tiedustellaan hartainta toivetta. Mitä sinä vastaisit siihen tänään? Vastaisitko kuten ystäväni: saada koiranpentu, pelata jääkiekkopeliä, ei sotaa, olla onnellinen, viisastua, olla terve, menestyä elämässä vai jotain ihan muuta?

Mielessämme sinkoilevat koko ajan monet toiveet. Osa niistä on hyvin arkipäiväisiä ja ohikiitäviä toivomuksia lähitulevaisuuden tapahtumista - kunpa en myöhästy bussista, olisivatpa koekysymykset helppoja, tapaisinpa sattumalta sen mukavan tyypin, olisipa hyvää ruokaa. Toiset toiveet suuntaavat kauemmaksi tulevaisuuteen - saada mieluisa opiskelupaikka, päästä mukavaan työhön, asua unelmien kodissa. Toivomme itsellemme ja toisillemme menestystä, onnea, rauhaa ja terveyttä.

Kuinka usein kuitenkaan todella pysähdymme miettimään, mikä on hartain toiveemme. Mitä todella elämässä arvostamme ja tavoittelemme. Uskon, että moni pysähtyy tätä miettimään silloin, kun kohtaa elämässään vastoinkäymisiä tai pettymyksiä. Silloin saatamme huomata tavoittelevamme aivan jotain muuta, kuin mitä aikaisemmin ajattelimme.

Raamatussa kehotetaan:

Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. (Room. 12:12)

Tulevaisuudestaan ei kukaan voi tietää eikä itse täysin päättää. Voi vain toivoa ja rukouksin kääntyä Jumalan puoleen. Joskus elämämme kulkee toiveidemme mukaisesti, joskus meidät johdatetaan ihan toisaalle.

“Herra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan.” (Birgitan rukous)

Vahvoja lupauksia

Maanantai 14.1.2013 - Jari Pulkkinen

Vuoden alku on usein erilaisten lupausten aikaa; käyn enemmän lenkillä, en syö karkkia ennen pääsisäistä, lupaan myöhästellä vähemmän jne. Usein käy myös niin, että itselle tai toiselle tehdyt lupaukset eivät kannakaan kovin pitkälle. Myös tämän viikon raamatunteksteissä on kyse lupauksista, vahvoista lupauksista. Sellaisista lupauksista, jotka ovat oikeastaan koko elämän perusta. Evankeliumitekstissä muistellaan Jeesuksen kastetta ja ehkä siinä samalla hieman meidän jokaisen omaa kastetta ja niitä lupauksia, jotka kasteeseen liittyvät.

Joskus kastekodeissa törmään mitä erilaisimpiin uskomuksiin tai kysymyksiin. Jos kastekynttilä ei sytykään palamaan tai liekki sammuu, niin kertooko se jotain kastetun lapsen elämän pituudesta? Voiko kastevesi olla tavallista hanasta laskettua vettä? Millä tavoin kastevesi pitää hävittää?

Kasteeseen, niin kuin moneen muuhunkin asiaan, saattaa liittyä erilaisia uskomuksia, jotka järjellä ymmärtää oudoiksi, mutta silti ne vain jäävät elämään. Ei kastekynttilän liekki kerro ihmisen elämän pituudesta, kasteveden ei tarvitse olla Pyhältä maalta kiikutettua vettä ja veden voi hävittää niin kuin parhaaksi näkee. Mutta sen sijaan kasteen lupauksiin liittyy jotain paljon suurempaa. Jotain sellaista joka ei ole kiinni omasta tunteesta tai edes omasta ymmärryksestäkään.

Kasteessa Jumala kutsuu meitä nimeltä omakseen. Jesajan kirjassa sanotaan: ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” Ja kaste- ja lähetyskäskyn lupauksen mukaan Jeesus lupaa olla kanssamme elämän jokaisena päivänä. Näiden lupausten pohjalta on hyvä aloittaa myös tämäkin vuosi tietäen, että kasteessa saadut lupaukset eivät koskaan häviä meidän elämästämme.

-Tittelit pois-

Maanantai 31.12.2012 - Ari Santaharju

Betlehemistä löytyy vanha kirkko, joka sijaitsee Jeesuksen oletetulla synnyinpaikalla. Kirkko ei ole kooltaan suuri, mutta sitä katsomaan saapuu valtavasti ihmisiä eri puolilta maailmaa. 
Tämä kirkko eroaa useimmista muista kirkoista. Enkä nyt tarkoita sitä, että se sijaitsee Betlehemissä. 
Jokainen joka haluaa mennä sisään tuonne kirkkoon, joutuu kumartumaan. 
Kaikkein ylpeinkin. Kaikkein hurskainkin. Kaikkein puhtainkin. 
Oviaukko nimittäin on niin matala, ettei kukaan pääse sisään selkä suorana. Edes VIP-kortit eivät auta. 
Tuota kirkkoa voit kyllä katsella ulkopuolelta suorana ja ryhdikkäästi seisten, mutta päästäksesi sisään sinun täytyy kumartua. 
Näin on myös meidän hengellisessä elämässämme.  
Hyvää ja Armon täyteistä alkavaa vuotta kaikille!

Seimen äärellä

Maanantai 24.12.2012 - Eveliina Ruokola

Joulukuussa maa on musta.

Kiirehdin adventista toiseen.

Yritän tehdä kaiken oleellisen;

kirjoitan keltaisia muistilappuja

muistaakseni tärkeimmät.

Pian on joulu.

 

Ne sanoo radiossa:

rentoutukaa, ostakaa valmista, unohtakaa loput!

Huokaan. Miten tässä rentoutua

kun aika ei riitä:

maailma täynnä nälkäisiä, yksinäisiä, kodittomia,

surevia, hyljeksittyjä, halveksittuja.

Minun jouluni niin yltäkylläisiä;

viettämäni hetket perheen ja suvun parissa,

lahjapaperin rapinaa, muovisia joulukoristeita,

kynttilöistä liinoille valuvaa steariinia.

 

Aatonaattona lumihiutaleet leijailevat maahan,

ensin yksi sitten toinen.

Hiljalleen valkoinen hento harso

peittää alleen mustan ja likaisen.

Valo kertoo minulle; olen unohtanut tärkeimmän.

En ole valmistautumassa jouluun yksin!

 

Kristus on syntynyt.

Hän on tullut vapahtamaan ja rakastamaan,

jakamaan ruokaa nälkäisille,

pitämään seuraa yksinäisille,

sopimaan riitoja, ojentamaan auttavat kätensä kiireisille.

Avaan hänelle oven ja kutsun kotiini.

Rauha on laskeutunut.

Tänä vuonna joulu on tullut.

- Tuija Leinonen -

 Millaiset ovat ne puitteet jossa sinä vietät jouluasi tänä vuonna?

Mitä tunnet juuri nyt? Mitä kaipaat elämääsi? 

Ystäväni kirjoittamassa runossa ovat läsnä ihmisten erilaiset elämäntilanteet. Monelle jouluun valmistautuminen on iloisen odotuksen lisäksi kiireistä hyörinää. Moni on käärinyt lahjoja paketteihin ja tehnyt perinteisiä jouluvalmisteluja. Monelle joulua edeltävät viikot voivat olla jollakin tavalla ahdistavaa aikaa. Toisille se on opiskeluun tai työhön liittyviä paineita, toiset taas ovat huolissaan omasta tai lähimmäisensä jaksamisesta.

Näin joulunaikaan onkin hyvä pysähtyä miettimään omia tuntemuksiaan. Niin oman elämämme haasteiden keskellä kuin lähimmäisemme rinnalla, omalla paikallamme, Jeesus asettuu vierelle. Hän on kanssamme ilossamme ja kivussamme. Usein lähimmäisen käsi ojentuu auttamaan oikealla hetkellä. 

Joulu tulee meille lahjaksi. Seimen äärellä on tilaa kaikenlaisille tuntemuksille. Jeesus on syntynyt keskelle elämää.

Evankeliumi kertoo meille kuinka paimenet kuultuaan enkelien viestin lähtivät katsomaan omin silmin tapahtunutta. Kun he sitten palasivat takaisin askareisiinsa, he kertoivat muille nähneensä seimessä nukkuvan Jeesus-lapsen, vapahtajan. Vuosikymmeniä myöhemmin Jeesus lausuu seuraajilleen kehotuksen "menkää ja tehkää". Viesti kulkee edelleen ja tavoittaa myös heitä, jotka eivät ole sitä aiemmin kuulleet.

Yhä tänä jouluna ihmiset eri puolilla maailmaa kokoontuvat yhteen kuulemaan joulun suurta sanomaa. Me kaikki, yhdessä ja erikseen, voimme jäädä katselemaan joulun ihmettä vapahtajamme seimen äärellä.

"Anna, Jeesus, Henkes valon jälleen loistaa sieluumme. Sytytellä uskon palon. Siunaa Jeesus joulumme." (G.O. Schöneman)

Siunattua joulua Sinulle.

 

Joulu tulee. Oletko valmis!

Maanantai 17.12.2012 - Jussi Kaapo Kosonen

Elämme adventin aikaa joka pikkuhiljaa muuttuu jouluksi. Kun seuraa sosiaalista ja tavallista mediaa alkaa huomaamaan lähentyvän paniikin. Ihmiset todellakin valmistautuvat joulun tuloon. Paljon on asioita hoidettavana, asioita tehtävänä, tavaroita  hankittavana, jotta joulu olisi meille hyvä. Mainoksen viestittävät meille, että ostamalla jollekin tämä tai tämä hän on onnellinen. Lehdet kertovat mitä kaikkea pitää tehdä tai miten pitää perinteinen ruoka valmistaa, jotta joulu olisi joulu.  Väkisinkin tulee mieleen ajatus, eikö tästä kaikesta voisi selvitä helpommalla. Onko Joulun rauha pakko hukuttaa suorittamiseen?

Haluamme siis viettää juhlamme ja pyhämme jotenkin n iin että se erottautuu tavallisesta arjesta.

Hyvä niin. Joulu siis vielä merkitsee meille jotain. Kaiken sen hässätyksen,  siivouksen, valmistelun keskellä loistaa ajatus tehdä hyvää lähimmäisillemme. Muistaa heitä, hankkia lahjoja, laittaa paikat kuntoon, valmistaa ruuat. Jotta meillä ja lähimmäisillämme olisi hyvä olla.  Ehkäpä juuri tässä kirkastuu joulun sankarin ideologia.  Jeesuksen tärkein opetus meille oli, jos haluamme palvoa Jumalaa, meidän tulee palvella lähimmäisiämme. Kaikki minkä teemme lähimmäisillemme, sen me teemme Jeesukselle. Välittämällä lähimmäisistämme me toteutamme juuri joulun sankarin tahdon. Siksi ei ole merkityksetöntä se että haluamme juuri jouluna tehdä toisemme iloiseksi, muistaa heitä, huomioida heitä ja kertoa että välitämme.

Mutta siitä huolimatta aion viettää jouluni niin kuin sen sankari aikanaan. Makaan seimessäni ja syön aina kun ruokaa tarjoillaan!

Lauloitko ekana adventtina Hoosiannaa?

Maanantai 10.12.2012 - Irmeli Paalaste

Uusi kirkkovuosi on alkanut. Se jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäinen ulottuu adventista helluntaihin ja jälkimmäinen helluntaista tuomiosunnuntaihin.

Alkupuolella on vuoden pääjuhlat, ja sen vuoksi sitä kutsutaan juhlapuoliskoksi. Juhlapuolisko kertoo Jeesuksen elämästä ja hänen pelastustyöstään. Juhlapuolisko alkaa adventtina Jeesuksen syntymän odotuksesta ja päättyy siihen, että Jeesuksen opetuslapset saavat helluntaina Pyhän Hengen voiman.

Ensimmäinen adventti aloittaa kirkkovuoden. Neljä adventtisunnuntaita vie meitä lähemmäksi joulun juhlaa. Ensimmäisen adventtisunnuntain kohokohta on, kun laulamme kirkoissa Hoosianna – hymniä. Suomeksi  Hoosianna on rukous: ”Oi auta, pelasta.” Toisen adventin aiheena on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla. Kolmantena adventtisunnuntaina Johannes Kastaja saarnaa parannusta ja haluaa ihmisten muuttuvan. Johannes Kastaja tuli raivaamaan tietä Jeesus – lapselle. Viimeisenä adventtisunnuntaina puhutaan Mariasta, joka suostui Jumalan suunnitelmaan. Hänestä tuli Vapahtajan äiti.

Saakoon adventin aika ohjata meidän mielemme kohti joulun sanomaa. Jeesus syntyi Vapahtajaksi meille jokaiselle. Enkelit ilmoittivat paimenille ilosanoman. Sama ilosanoma on tarkoitettu meille kaikille. Tähän adventin aika haluaa meitä valmistaa.

”Enkeli taivaan lausui näin: Miks hämmästyitte säikähtäin? Mä suuren ilon ilmoitan maan kansoille nyt tulevan.

Herramme Kristus teille nyt on tänään tänne syntynyt, ja tää on teille merkiksi: seimessä lapsi makaapi.” (virsi 21: 1-2)